maanantai 19. toukokuuta 2025

Sananen työstä

Suomalaisuuden kovaa ydintä on työnteko. Suo, kuokka ja Jussi. Otsa hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman. Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Raatajat rahanalaiset.

Suomessa et ole mitään, jollei sinulla ole työtä. Työnteko on istutettu identiteettiin niin tiukasti, että Orpon äärioikeistohallituksen on ollut helppoa vakuuttaa äänestäjänsä siitä, etteivät työttömät ole oikeastaan ihmisiä ollenkaan.

Kun työpaikka on ihmisyyden ehto, siitä tulee luksusta jota ei halutakaan jakaa kaikille. Kuinkas muuten onnistuisi jako 'parempiin' ja 'huonompiin' ihmisiin?

Yksi asia on nimittäin käynyt selväksi: Suomessa vakituisen työpaikan saaminen on lähes loton päävoittoon verrattavaa luksusta. Vielä 80-luvulla saattoi vain kävellä firman ovesta sisään ja saada töitä siltä seisomalta. Sittemmin maailma on muuttunut.

Jo 90-luvun lama oli ongelmallinen meille, jotka olimme silloin nuoria ja vastavalmistuneita. Silloin kaikki työnantajat tuntuivat painottavan kokemusta. Nokian menestyksen siivellä meillekin saattoi vihdoin siunaantua vakituinen työpaikka. Vuoden 2008 finanssikriisi kaatoi senkin korttitalon ja yhtäkkiä huomasimme olevamme kahden laman väliinputoajia: Uudessa tilanteessa haluttiin töihin nuoria, joilla ei ollut tietoa työlainsäädännöstä ja joilta saattoi kieltää esimerkiksi WC-käynnit työpäivän ajaksi, ilman että he olisivat kyseenalaistaneet asiaa.

Seurattuani viime vuosina yhteiskunnallista keskustelua, olen tullut siihen tulokseen, että Suomessa työntekijä on työnantajalle vain välttämätön paha - paino sanalla paha. Hallituksen ns. työllistämistoimien ytimessä on ollut irtisanomisen helpottaminen ja työmahdollisuuksien vähentäminen (työttömyyskorvauksen suojaosan poisto). Puhutaan työllisyyden kasvattamisesta jopa 80 prosenttiin, mutta koko jutun pihvi vaikuttaa olevan siinä, miten helposti työnantaja pääsee työntekijästä eroon.

Edellämainittu asetelma näkyy myös työnhakutilanteessa. Usein työpaikkaa hakiessaan kohtaa suorastaan torjuvaa asennetta: "Miksi ihmeessä meidän pitäisi ottaa sinut vaivoiksemme?" Erityisen pahasta vaikuttaa olevan avoin innostus. Työntekijän olisi hyvä pitää työstään, mutta Suomessa sellaista pidetään lähtökohtaisesti hieman epäilyttävänä. Pitää olla nöyrä ja anteeksipyytävä.

Hain kerran B2B-myyntityöhön, jossa ymmärtääkseni tarvitaan itsevarmuutta. Valmistauduin haastatteluun etukäteen miettien muutamia tyypillisimpiä kysymyksiä ja vastauksiani niihin. Jälkeenpäin kuulin olleeni "liian itsevarma". Mjahas.

Suomen tuottavuus pitäisi saada nousuun. Valtion avokätisesti tukemat suuryritykset keskittyvät kuitenkin edelleen valmistamaan matalan jalostusasteen tuotteita - kuten sellua -, joilla talouden tärkeät luvut eivät kasva, mutta joilla varmistetaan suursijoittajille riittävät osingot. Työllisyystilanne tai palkansaajien tulotaso eivät niillä kuitenkaan kohene. Uskon tämän olevan täysin selvää ainakin päähallituspuolue kokoomukselle ja myös puolueen omien tavoitteiden mukaista. Tiedän monen pienyrittäjän hylänneen kokoomuksen juuri tästä syystä.

Summa summarum: Orpon kokoomus ei missään nimessä halua työllisyyden paranevan. Tavoitteena on työvoiman henkinen nujertaminen, pienyritysten tukahduttaminen ja omaisuuden uusjako - taas kerran. Petterille on epäilemättä varattu EK:sta tai Suomen Yrittäjistä jokin mukava, siisti sisätyö pääministeriyden jälkeen, kun tuhotyö on valmis.

Puhe aiheesta jatkuu, mutta tällä erää näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Neuvostoliitosta, osa 1

Tein somekyselyn Neuvostoliitosta. Joku oli ollut sitä mieltä että se oli "toteutunut unelma". Minua hieman hihitytti ja sain seur...