"Mua ei pätkääkään hihitytä se että järjestäytyneellä työväellä ei ole enää porvareiden suuntaan millä pelotella. Vai luuletko että jenkkien keskiluokan kasvu johtui viime vuosisadalla vallanpitäjien kiltteydestä? Toki naiivia pitää Neuvostoliittoa sinä työväen paratiisina joksi sitä mainostettiin - mutta ylipäätään naiiviudelle naureskelu on myös pölöä."
Tuota. Jos tosiaan pidät Neuvostoliittoa hienona valtiona, vika on sinussa, ei minussa. En tule koskaan kannattamaan minkäänlaista totalitaristista yhteiskuntajärjestelmää, en oikealta enkä vasemmalta. Hyvä ystäväni joskus sanoi, että jos hänen pitäisi määritellä, millainen tolkun ihminen oikeasti on (siis ilman nykyisiä konnotaatioita), se olisin minä. Olen todella vahvasti pohjoismaisen sosiaalidemokratian kasvatti ja mielestäni se on helvetin hieno idea valtiolle. Kannatan maltillista sekatalousjärjestelmää, en ääri- yhtään mitään. Jos minut pitäisi jotenkin määritellä, olisin varmaan se monien halveksuma liberaali ja moderaatti.
Ystävä kommentoi asiaa todella hienosti:
"Neuvostoliiton totalitaristista sortoimperiumia ei tee yhtään hyväksyttävämmäksi se mun ymmärryksen mukaan historiallinen tosiseikka, että kommunismin pelko vaikutti monessa länsimaassa niin, että ns. porvaripuolueet antoivat hieman helpommin periksi sosialidemokraattisille uudistuksille.
Ei siis ole niin, että siihen tarvittiin totalitaristinen imperiumi, mutta se vaikutti osaltaan, eikä tee olemassa oloaan yhtään hyväksyttävämmäksi.
Uudistukset olisivat tapahtuneet joka tapauksessa, mutta hieman hitaammin.
Samalla tavalla vaikuttivat molemmat maailmansodat. Rintamalta palanneet miljoonat työläiset sekä kotirintaman naiset vaativat uhrauksiensa vastapainoksi käytännössä sosialidemokraattisia uudistuksia, mutta se ei tee kummastakaan käydystä sodasta yhtään hyväksyttävämpiä.
Sun maitseman tyypin logiikalla voisi puolustaa mitä tahansa hirveyksiä holokaustista atomipommeihin, koska niistä koitui myös hyviä asioita varoituksensa vuoksi, mutta on tosi outoa ajatella, et ne olisivat olleet siksi jotenkin ok."
Tämän kirjoittaja on ihminen, jonka viisautta ja malttia toivoisin itselleni. Kun minä kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, hän jaksaa edelleen muotoilla asiansa esimerkillisellä selkeydellä ja rauhallisuudella ja tälläkin kertaa ilmaisi täydellisesti sen olennaisimman tästä aiheesta.
P.S. Otsikko valikoitui tuollaiseksi, koska tulen aivan varmasti myöhemminkin kirjoittamaan aiheesta.
